Elämme Suomen historiassa ainutlaatuista aikaa. Suomi ikääntyy Japanin jälkeen kovinta vauhtia ja kuntasektorilta jää eläkkeelle 320 000 ihmistä vuosikymmenen aikana. Vuonna 2030 on 21 uutta huollettavaa 100 työssäkäyvää kohti verrattuna vuoden 2010 tasoon. Nykyrakenne ei enää riitä. Tulevaisuuden haasteisiin vastataksemme tarvitsemme uudistamista rakenteissa. Näistä tärkeimpinä ovat työelämän uudistaminen ja kuntauudistus.
Adventinajan keskustelussa uuden tuleminen on ajankohtainen asia. Kuntauudistuksen ja hallitusohjelman mukaisen esityksen odottaminen herättää vilkasta ja monipuolista keskustelua, kuten pitääkin. Ministeri Virkkusen vierailu marraskuun lopussa on nostanut rakennekeskustelun myös Hämeenlinnan seudulla uuteen uskoon. Hämeen Sanomien reipasotteinen otsikointi 23.11 on herättänyt hämmennystä. Hallitusohjelmaa toteuttava ministeri ei sanonut hattulalaisten elävän Hämeenlinnan siivellä, vaan totesi koko seudun olevan samalla ruokakupilla. Eli seutu menestyy kokonaisuutena, ja jatkossa yhä enemmän myös täällä on löydettävä yhteisen tekemisen parhaat mallit, yhdessä sopien.
Miksi sitten rakenteiden uudistaminen on välttämätöntä? Ikääntymisen ohella julkisen talouden kestävyysvaje, kriisi, vaatii ripeitä ja rohkeita toimenpiteitä. Kyse on julkisen talouden kokonaisuudesta. On turha asettaa vastakkain kuntien ja valtion taloutta, vaan kansantalouden kokonaisuuden on oltava kestävällä pohjalla. Ensi vuonna 2012 Suomi velkaantuu 7 mrd euroa, samoin kuntien velkaantuminen jatkaa kasvuaan. Eli uudistusta tarvitaan kaikkiin rakenteisiin, tarvitaan siis sellaiset rakenteet joilla otetaan vastaan tulevaisuuden haasteet. Ja tähän uudistukseen tarvitaan sekä valtiota, mutta ennen muuta meitä kaikkia kuntapäättäjiä. Erilaisilla alueilla on erilaiset mahdollisuudet ja riskit, ja siksi paikallisesti yhteistyössä etsittävät ratkaisut ovat menestyksellisten rakenteiden edellytys.
Vahva kunta on alueensa kehittäjä, talouskasvun generoija. Toinen kunnan keskeinen tehtävä on hyvinvointipalveluiden järjestäminen asukkailleen. Valtio ei voi hoitaa hyvinvointipalveluita vaan vahvan kunnan on se tehtävä. Iso ongelma nykymallissa on, että liian usein kunta ja palvelurakenne ovat eriytyneet, rahat ja vastuu ovat eri käsissä. Vahva kunta on kaikkien paras tapa järjestää palvelut, veronkerääjät ja palveluiden järjestäjät ovat samat. Vahva kunta vahvistaa myös demokratiaa, kun kuntalaisten valitsema valtuusto päättää maankäytöstä ja palveluista. Valtion ja kunnan suhdetta pitää myös tarkastella uudelleen, ja myös kunnan koko tehtäväkenttää, niiden kustannuksia ja vaikuttavuutta.
Kuntauudistamisen keskeinen asia on palvelurakenteiden uudistaminen. Tarvitaan kokonaan uusia tapoja toimia. Uusien tapojen löytäminen on helpompaa, kun ollaan aidosti saman pöydän ääressä, tasavertaisina tekijöinä. Samassa pöydässä tulee olla niiden, jotka luontaisesti toimivat samalla alueella. Joku käyttää tästä nimitystä työssäkäynti- ja asiointialue. Ihmisten keskittyminen on ihmisten luontaista liikkumista, ja joka kolmas suomalainen käy töissä muualla kuin asumiskunnissa. Niin myös täällä Hämeenlinnan seudulla.
Itse keskuskunnassa toimivana valtuutettuna toivoisin myös meille tänne Hämeenlinnan seudulle avointa, raikasta, rohkeaa ja näkemyksellistä keskustelua yhdessä, samoissa pöydissä. Katse suunnattuna tulevaisuuteen, pitkälle lastemme aikuisuuteen, ja yhä edemmäs. Tarvitaan vastuuta myös naapureista ja kiinnostusta siihen, miten naapurilla menee. Uskalletaan siis avata keskustelu myös itse, ollaan rohkeita. Yhteinen tavoitteemme on kuitenkin hyvinvointiyhteiskunnan säilyttäminen ja Suomen hyvä tulevaisuus.
