Olemme onnellisen sukupolven jäseniä. Meillä eurooppalaisilla ei ole koskaan ollut näin hyvää, ennennäkemättömän vaurauden, vakauden, tasa-arvon ja rauhan elämää. Toisin kuin vanhempamme ja isovanhempamme, jotka kestivät sotia, taloudellisia myllerryksiä ja vaikeuksia, olemme saaneet hyödyksi yhdistyneen maanosan, vankan yhteiskuntasopimuksen ja sitoutumisen yhteiseen edistymiseen.

Euroopan unioni rakennettiin rauhan ja vaurauden saavuttamiseksi maanosan joka kolkassa, kaupungissa ja pitäjässä. Tämä jalo tavoite on edelleen yhtä tärkeä kuin silloin, kun se ensimmäisen kerran todettiin. Valitettavasti se alkaa kuitenkin nyt tuntua kaukaisemmalta kuin pitkään aikaan. EU:n perusperiaatteet – ihmisoikeudet, yhtäläiset mahdollisuudet sekä vapauksien ja velvollisuuksien herkkä tasapaino – eivät ole vanhentuneita. Ne ovat itse asiassa paras toivomme. Mutta ne ovat uhattuna, rajoillamme olevan sodan, talouden murroksen, digitalisaation ja ilmastonmuutoksen synnyttämän pelon ja levottomuuden myötä.

Me täällä Hämeessä ja Suomessa, myös Hämeenlinnassa, olemme omalta osaltamme vastuussa siitä, minkälaista yhteiskuntaa ja toimintakulttuuria rakennamme, ja miten turvaamme nuo perusperiaatteet myös meidän jälkeemme.

Jotta tulevaisuus on turvattu, on meidän edistettävä yhteistyötä eri ryhmien kesken. Ihmisten osaamisen kehittäminen, luottamuksen luominen ja positiivisten yhteyksien rakentaminen ovat tärkeitä. Tämä ihmisiin keskittyminen tarkoittaa uuden yhteistyön ja osallisuuden kulttuurin rakentamista, jossa hyödynnämme kunnioittavaa yhteistyötä ja yhteisluomista. Seurakunnat ovat keskeinen osa yhteiskuntaa, ja ne voisivat ottaa vielä vahvempaa roolia, erityisesti nyt murrosvaiheessa. Piispat, paavi ja papit ottavat kantaa, mutta mitä me maallikot voimme tehdä? Mitä voimme tehdä parantaaksemme ihmisten ja eri yhteisöjen välisiä sosiaalisia yhteyksiä?

Onnekkaan sukupolven jäseninä ajattelen, että meillä on velvollisuus säilyttää perimämme vauraus, vakaus, tasa-arvo ja rauha. Kirkolla on ollut historiassa merkittävä asema yhteiskunnan rakentajana.  Jotta näin olisi myös jatkossa, on meidän omassa toiminnassamme tehtävä sana todeksi.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tänä syksynä hyväksytty uusi strategia vuosille 2027–2032 suuntaa toimintaa kohti tulevaisuutta ja toivoa. Strategiassa kirkko sitoutuu kulkemaan heikoimpien rinnalla, vahvistamaan lasten ja nuorten tulevaisuususkoa, puolustamaan ihmisarvoa ja luomakuntaa sekä rakentamaan kirkkoa, jonka keskuksena on Kristus ja jossa on tilaa erilaisille tavoille olla kristitty. Tätä työtä pitää 15.11. seurakuntavaaleissa valittavien kotikirkkomme luottamushenkilöiden viedä eteenpäin. Kunnioittavasti, rakentavasti ja toivoa yhdessä luoden.

Sari Rautio,

ehdokkaana kirkkovaltuustoon ja -neuvostoon

Toivon kokoomus, Hämeenlinna